Hyvät Espoon Kaupunginteatterin ystävät!

 

Tätä kirjoittaessani olen työskennellyt noin kaksisataa päivää & Espoon teatterin taiteellisena johtajana, hieman yli puoli vuotta. Se on hyvin lyhyt aika, mutta siinä on ehtinyt tapahtua paljon.

 

Maailmalla kuohuu: Münchenin turvallisuuskonferenssi oli viime viikolla. USA ottaa etäisyyttä Eurooppaan ja tällä hetkellä olevan enemmänkin Venäjän liittolainen. Ukrainaan neuvotellaan rauhaa ilman Ukrainaa. Trump on ilmoittanut aikovansa ostaa Grönlannin, ottaa Gazan haltuunsa, yhdistää Meksikon ja Kanadan USA:han. Eurooppassa on levottomuutta monella tapaa, viime vuosi oli mittaushistorian lämpimin, ja niin edelleen. Olemme suurten, monimutkaisten globaalien ongelmien edessä. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että tulevaisuudenkuvat ovat maailmanpoliittisesta perspektiivistä varsin synkät ja ahdistavat.

 

Kuitenkin on niin, että omasta näkökulmastani tietyt asiat näyttävät innostavilta ja jopa valoisilta. En voi sille mitään, näin vain on! Niistä iso osa liittyy teatteriin — tarkemmin sanottuna &Espoon teatteriin.

 

Ensinnäkin uusi teatterirakennus siintää vihdoin näköpiirissä. Se on valtava saavutus aikana, jolloin kulttuurin asema on entistä epävarmempi ja leikkaukset synkistävät kentän näköalaa ja kurjistavat monen arkea. Uuden teatterin rakentaminen on ele, joka menee vastavirtaan juuri sellaisella tavalla, jota tämä aika tarvitsee. Se on ele, joka viestii tulevaisuudenuskoa.

 

Vastavirtaan menee myös Espoon demografia; siinä missä muu Suomi (ja Eurooppa) vanhenee, Espoo nuorenee, kasvaa ja monikulttuuristuu.

 

Nämä kaksi asiaa luovat kontekstin jossa teatterilla, taiteella ja kulttuurilla tulee olemaan hedelmälliset olosuhteet ottaa iso rooli merkityksellisyyden kannattelijana ja luojana.

 

Tulevaisuudessa &:n tarkoitus on vahvistaa asemaansa Suomen kansainvälisenä teatterina kahdesta näkökulmasta: lokaalista ja globaalista. 

Tarkoituksemme on tuoda jatkossakin maailmalta huipputeatteria suomalaisen yleisön nähtäväksi. Esityksiä, jollaisia täällä ei muuten nähtäisi. Esityksiä, jotka ihastuttavat, hämmentävät, saavat hurraamaan ja toivottavasti välillä myös kihisemään raivosta. Haluamme tehdä kaikkemme, jotta suomalainen ja espoolainen taide-elämä saa puheenaiheita, uusia ajatuksia ja avauksia, nautintoa ja tarpeellisen määrän tukalaa oloa, sekä puhdistavia rituaaleja. Niistä teatterissa ytimeltään on kysymys.

 

Pyrimme huomioimaan ohjelmistosuunnittelussa eri yleisöryhmät, monenlaiset taustat ja sosioekonomiset lokerot. Ja mikä tärkeintä; luomaan dialogia näiden välille ja mahdollistamaan myös yhteisiä kokemuksia.

 

Toinen päämäärämme on yhdistää suomalaisia ja kansainvälisiä taiteilijoita, yleisöjä ja organisaatioita toisiinsa ja luoda näiden välille dialogia. Tuonnin tarkoitus on alkaa synnyttää myös vientiä. Pyrimme siihen, että jatkossa myös suomalaisin voimin tehtyä teatteria viedään enemmän ulkomaille.

 

Pyrimme tekemään &:stä yhden sellaisista eurooppalaisista teattereista, jotka kykenevät saamaan taiteellisesti korkeatasoisella ohjelmistolla isot yleisöt liikkeelle, synnyttämään puheenaiheita ja olemaan olennainen osa yhteiskuntaa erillisen saarekkeen sijaan.

 

Kevään 2025 esityskausi on vauhdissa ja yleisö vaikuttaa ohjelmistosta erittäin kiinnostuneelta - liput käyvät hyvin kaupaksi. &Louhen kausi saatiin käyntiin kansainvälisellä yhteistuotannolla Lapis Lazuli ja kohta on Kysy siskoilta -esityksen uusintaensi-ilta. Sen jälkeen kotimainen Straight Acting, tanskalais-eteläafrikkalainen Dark Noon, puolalainen She Was A Friend Of Someone Else, jälleen kotimainen Anna Liisa ja lopulta espanjalainen Forever. Pian julkaisemme myös syksyn 2025 ohjelmiston, myös siellä on neljä kotimaista ja neljä kansainvälistä tuotantoa.

 

Se, että minä saan tehdä tätä työtä ja haaveilla näistä asioista, on kaikkien niiden ansiota, jotka ovat tehneet tämän teatterin eteen töitä ennen minua. Olen kokenut oloni äärimmäisen tervetulleeksi sekä teatterimme työyhteisön, mutta myös sen lähellä olevien tahojen myötä. Kuten kannatusyhdistyksen. 


​

Itselläni on ollut ja on monia etuoikeuksia, mutta koskaan en ole kokenut vastaavaa innostusta ja tukea niin laajalta joukolta kuin niinä muutamina hetkinä, joina minulla on ollut ilo tavata kannatusyhdistyksen jäseniä — esimerkiksi taannoisessa yhdistyksen 40-vuotisjuhlassa. 40 vuotta tukea ja vapaaehtoistyötä teatterin puolesta — se on uskomatonta, kirjaimellisesti! On suorastaan hämmentävää, miten paljon kannatusyhdistys on tehnyt teatterin, sekä alussa mainitsemani uuden rakennuksen eteen. Siksi koen suurta kiitollisuutta niistä olosuhteista, joihin olen saanut tulla tekemään omaa osuuttani, se pitää nöyränä.

 

Joskus pimeyden keskellä olennaisinta ei ole pimeys, vaan siellä täällä loistavat pienet valonlähteet. Niihin latautuu valtava määrä energiaa, ja se energia tekee elämästä elämisen arvoista. Minulle ja toivottavasti monelle muulle & on yksi näistä valonlähteistä monen monen muun joukossa.

​

Espoossa 20.2.2025 


 

Jussi Sorjanen 


Taiteellinen johtaja

&Espoon teatteri